Julia F: toukokuuta 2016

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

MOI!


Maailman surkein bloggaaja täällä taas huutelee! Avasin nyt ekaa kertaa bloggerin pariin viikkoo, ja nytkin oon pyyhkinyt tekstiä pois useampaan kertaan, en oikein tiedä mitä sanoa. Viime aikoina mulla on ollut omassa elämässä aika vaikeitakin juttuja ja on pitänyt miettiä paljon asioita, että oon vähän eristäytynyt enkä ole halunnut puhua niistä asioista kuin muutaman läheisen ihmisen kanssa. Tottakai oon siis töissä käynyt ja ollut Hugon kanssa, niinkuin aina, mutta on ollut paljon mietittävää. Itseasiassa niin paljon, että mietin myös että onko musta enää kirjottamaan blogia ja haluanko mä laittaa vielä itseni ja elämäni muiden arvosteltavaksi ja ns. näkyville/nähtäville. Päädyin kuitenkin siihen, että jatkan, ainakin toistaiseksi, mutta omalla tahdilla. Jos joku meitä haluaa aktiivisemmin seurata niin instagrammissa ja snapchatissa mut löytää nimimerkillä @sukliss - niitä mä oon aktiivisemmin päivitellyt nyt kuin blogia (tosin siihen ei kyllä paljoa vaadita heh...).

Muuten ollaankin elelty Hugon kanssa perusarkea, mä oon ollut töissä ja Hugo hoidossa. Ollaan nähty kavereita ja jännätty yhessä jääkiekkopelejä. Sellasta kivaa perusarkea !






Täytyy sanoa, että nyt kun mä vihdoin palasin kirjoittelemaan, niin vierähti kyllä yksi kivi sydämmeltä!

tiistai 10. toukokuuta 2016

ÄITIENPÄIVÄ '16

Eilen oli ihana päivä. Sain heti aamusta ihanan yllätyksen, käytiin uimassa Hugon kanssa ja piknikillä ihanassa auringonpaisteessa Hugon ja Tiinan kanssa. Lisäksi muksu oli hoidossa tehnyt äipälle mitä vallottavimman äitienpäiväkortin ja lahjan, jotka ylpeenä esittelikin. Oli kertakaikkisen ihana päivä, ja oon älyttömän kiitollinen että saan olla Hugon äiti ja sain viettää jo neljännen kerran tätä päivää äitinä. Äitiys on maailman paras työ, mutta samalla myös rankin. Välillä on uuvuttavaa kuunnella kun lapsi vetää itkupotkuraivarit jostain mitättömästä syystä, mutta seuraavana päivänä hississä kun pyytää anteeksi että kiukutteli edellisenä päivänä, en voi olla ajattelematta miten etuoikeutettu mä olen kun oon saanut tollaisen lapsen. Lapsen ehdoilla mennään ja lapsi menee tietysti ykkösenä aina, mutta mistään hinnasta en tästä pystistäni luopuis. Mä tykkään meidän arjesta ja rakastan tehdä Hugon kanssa kivoja juttuja, se miten pieni juttu saa toiselle hymyn korviin tekee tietysti äitikin onnelliseksi.



 ps. pullaleipä = sämpylä...





Oon niin onnellinen just nyt. Paras äitienpäivä tähän mennessä.